Koiraelämää

Porukka oli grillaamassa makkaraa,koiratkin halusi tietenkin mukaan.Grilli oli kuuma eikä makkaratkaan vielä hiilillä.Mennään tuonne kauemmas ettei nokka pala.No siitä syntyi kova ärinä,samassa hihnassa lähekkäin syntyi suuttumus niin pahaksi että pureminen alkoi mennä jo liian pitkälle.Vertakin näkyi jo leukaperissä,hyvä että pääsi väliin. Nyt on mentävä suihkuttamaan, toivottavasti ei sattunut pahempaa.Nyt menette sohvalle kuivattelemaan ja rauhoittumaan.Nyt täytyykin vaihtaa eri hihnaan, ainakin jos joudun niitä itse hoitamaan.Toinen vanhempi ja rauhallisempi pienempi samaa rotua mutta aina toista kiusaamassa.Itse en ole koira ihminen,pari päivää riittää silloin tällöin, onhan sekin vaihteeksi mukavaakin.

Tukinkaato

Koivu oli jo lahonnut ja kaksihaarainen, vieressäkin oli huonokuntoinen puu.Järvikin oli vielä jäässä niin päätettiin kaataa se sinne päin.Kaislat sai kyytiä vaan ovat kasvaneet sen jälkeen takasin.Tukki olikin helppo pätkiä jäälle,mutta miten ne saa raahattua maihin. Otappa lumikola se luistaa hyvin, niin tuli kola täyteen ja rantaa pitkin maihin . mutta jää olikin ohutta ja lasti raskas, niin upposin vyötäröä myöten jääsohjoon. Onneksi oli varavaatteet ja uutta satsia hakemaan.Kierrä kauempaa rannasta niin kyllä se kestää. Niin saatiin pöllit rantaan ja kesän tullen maihin.Ne onkin jo pätkitty ja varastoitu. Avantoon en kyllä menis ilman vaatteita.

Mökillä

Yön pimeys yllätti mökillä. kolmelta ihan sysimustaa.Yöasialla pimeässä sokkona haamuilin tuttuja pöydänkulmia kulkien.No sattuihan se puupökäle kuitenkin jalkaan, ei pahasti niin että ääntä olis tarvinnut päästää.Pöydältä nappasin vesilasin, maha oli ihan turvoksissa sienensyönnistä.Yö menikin rauhattomasti,mutta puolukkaan oli vielä päästävä.Jokinhan siellä rymisteli, karhu kenties niitä on siellä nähtykin, mutta en nyt aio karhun kanssa kohtaamista valehdella ,hirviä on kyllä tullut vastaan.Puolukat on nyt hyytelöity. Ulkona kylmää mutta sisällä lämmintä,Lehti puussa vielä vihreää,ja muutenkin kesäiset maisemat. Parempia säitä odotellessa kun se poikakin tulee + 30 asteen lämpötilasta vihdoin koronan hellittäessä lomilla käymään.

Unohdus

Muistatko mikä se sinun pin-koodi on tähän puhelimeen,on päässyt sammumaan.Veli puristaa olkapäästä jo muistisairasta sisartaan että tulisi paremmin mieleen.No en kyllä muista , hyvä että tiedän mikä päivä tänään on.No jos et enään tarttekkaan kännykkää,lehtimyyjät ja vitamiini pillerikauppiaat vain soittelee ja sinä niihin lankeat.Täytyykin käydä puhelinliikkeessä ja irtisanoa tämä känny.No ei tämä nyt onnistu, sopimus on voimassa kaksi vuotta ja omistajakin on vielä hengissä.Onko tämä nyt niin vaikeaa,ei hän pysty enää soitteleen on jo siinä kunnossa. No perusmaksu täytyy kyllä maksaa vaikka ei soiteta. Palataan sitten asiaan kun sopimus lakkaa.

Mummolassa

Kylläpä täällä näyttää vanhanaikaiselta huomaa nuoriso käydessään.Tuo seinäkellokin kumahtelee joka tunnin välein, on kuin jossakin vanhainkodissa.Ja tuo lipasto,minkä värinen, tulee ihan yököt mieleen.Tuon vihreän seinänkin vois maalata, nyt on vaalea muotia.Tuo kokolattiamattokin on aikansa elänyt,vaarilta on siihen monet juomat roiskahtanut. Kyllä täällä pitäis vähän uudistaa tuumaa yksi taiteilijanalku.Pannaanpa uutta taidetta seinille niin ilme muuttuu. On täällä mummolassa sitten kivempi käydä ja voihan niitä vanhojakin asioita sitten muistella ja lukea vaikka tuota almanakkaa joka tuossa pöydällä on. Ja kiitos, voisin ottaa pienet pikarilliset tuota viiniä vaarin seuraksi.

Kellokauppoja

Vihreän lipaston laatikossa Heikki säilytti kellonosia. Oli taas sunnuntai ja ukkoporukka oli tullut kellojaan näytteleen. Jollakin oli aina korjattavaa ja Heikiltä löytyi varaosia.Vanha seinäkello Valmet seisoo pirtin seinällä ja lyö aina tasatunnein ajan kulumisen.Pöytänä on jykevä pirtinpöytä ja penkit molemmin puolin . Siinä sopii useampikin miehenpuoli turisemaan ja kellokauppoja tekemään.Lattialla on pitkät räsymatot ja kiikkutuolikin paikallaan.Radiosta kuuluu maailmantapahtumat ja niin tärkeät säätiedotukset, välillä musiikkiakin. Nyt seinällä on nykytaidettakin, jälkipolvessa on taiteilijoita ja he ovat koristaneet vihreän mökin seiniäkin piirroksillaan, uusi aika on sekoittunut vanhan sekaan. Ja onneksi mummo on säästänyt allakan johon on merkitty tärkeimmät tapahtumat.

Martan juttuja

Martta ompelee mekkoa Irmelille, tulipa luvattua vaikka niskaa ja selkää kangistaa. Siinä sitten pähkäillään tuleeko se sametin nukka myötä vai vastakarvaan. No ei sillä väliä jos kaikki kappaleet leikkaa samaan suuntaan.Mitat otettiin ja kaavojen mukaan leikattiin ensimmäiseen sovitukseen.Tulihan siitä mekko vaan liian väljältä näyttää, ei mitat täsmänneet.No hyvä näin päin, ainahan sitä voi pienentää.Ja jätä se kaula-aukko avarammaksi että se Kalevalakoru sieltä aidosti kimaltelee.korjataan vain nuo saumat että tulee sopiva.Toinen sovitus ja nyt vyötäröltä kiristää.Laitetaan vaikka kureliivit, kangista selkää että saadaan nyörit kiristettyä.Nyt näyttää hyvältä eikä vatsakaan pullota.

Perintökoru

Missä on se hieno perintökoru jonka mummu lupasi minulle kun täytän 18v. kyseli Liisa. Perinnönjako on meneillään ja jokainen haluaa ottaa muistoksi jotakin. Siellähän se on piironginlaatikossa peltirasiassa samettivuori pehmusteena. Mutta laatikko oli lukossa ja avain oli kadonnut mystisellä tavalla.Ehkä joku on sen salaa ottanut ja piilottanut avaimen. Syntihän se on toisia kohtaan vilppiä pelata. No, ottakaa tekin senkin edestä, ei tätä tavaraa kannata ennakkoperintönäänkään pitää .Liisa oli murheissaan ja vaati syntisen etsimistä, mutta kaikki oli kuin ei mitään tietänyt. Ehkä jokin varas on ollut asialla ja rahanpuutteessa vieraillut mummon asunnolla .No, löytyihän se koru panttilainaamosta ja kaikki pääsivät pälkähästä.

Alaskan erakot

Mies kävelee metsään kivääri olalla ja reppu selässä eväitä ja saalista varten.Almanakan mukaan alkaa metsästyskausi olla jo lopuillaan ja saalista on tullut vain laihanlaisesti.Mieli käy levottomana ,jääkö talvi ilman lihaa,erämaassa se on elinehto.Laittaa nuotion ja kiehauttaa kahvin . Tähyää vastarannalle ja näkee jonkin hahmon liikahtavan metsän reunassa ,nostaa kiikarin silmille ja näkee naarashirven vasan kanssa. Mutta sitähän ei saa ampua jää vasa äidittömäksi.Täytyyhän täällä olla uroshirvikin malta vain odottaa. Pian ilmestyy uros kookkaana näkyviin.Nyt ei saa käsi olla levoton,mies tähtää ja odottaa kaatuiko saalis.Ja siellähän se köllöttää selällään komea sarvikruunu päässä.

Verenpaine

Martta siinä ruokaa laitteli, sitä perinteistä lihasoppaa. Tämähän on ihan mautonta ,oletko laittanut tarpeeksi suolaa, äitikin aina laittoi reilusti.Nyt on suola epäterveellistä, verenpaine nousee ja turvotus lisääntyy. Sitten täytyy syödä niitä pillereitä että pysyy arvot kohdallaan.Mutta niin kauanko minä elän niin suolasta en luovu, ei se näin vanhana enää haittaa mitä syö.Nyt sinun käsitys on ihan harhaanjohtava,niitä vuosia on vielä jäljellä ja haluathan elää ne terveesti.Laita sängyssä jalat kohoasentoon niin turvotus laskee, ei tartte ottaa nesteenpoistolääkettäkään. No, täytyypä kokeilla sitä ja sillinsyöntiäkin vähentää, mutta kun tuo suoni vetää jalkaa niin on pakko ottaa suolapala.