Kuutamolla

Nainen kävelee mökkitietä,pois kaupungin jalkakäytäviltä.On jo myöhäinen ja pimeäkin kohta,tie vie järvenrantaan. Muutamassa mökissä näkyy valot ikkunassa ja oma mökki nököttää paikallaan sekin.Illan tummetessa kuu näkyykin jo, tuttu mutta ei outo kuunsilta heijastuu järven pintaan.Aamun sarastaessa se häviää ja tilalle nousee aamuaurinko. Hiljaisuuden rikko vain kuikan ääni sen sukeltaessa veden alle.Pari joutsenta uiskentelee sulassa sovussa aamun hiljaisuudessa.Nainen istahtaa laiturin reunalle, riisuu vaatteet ja pulahtaa järveen, sulautuu veden lempeään syliin.Nousee aikanaan ylös ja heittäytyy laiturille, antaa auringon kuivata vesipisarat iholtaan.Ilman rikkoo vain tuulen lempeä suhina ja nainen nukahtaa raukeaan uneen.