Lätkä poika

Pekka on kova pelaamaan lätkää, harkkoja riittää melkein joka päivälle ja pelit siinä välissä.Hentonen on vielä olemus mutta yrittämisen halu kova.Jääkiekkovarusteet kun pukee päälle niin ihan pelaajalta näyttää.Reppu on raskas kuljettaa mutta sitkeästi poika sitä perässä vetää.Pelireitti kulkee ympäri Suomen ja vanhemmille kertyy satoja kilometrejä.He ovatki lätkävanhempia, on myös lätkävaimoja , lätkämummoja ja vaareja, yhdessä kaikki kannustamassa pelejä.Ehkä pääsee joskus maajoukkueseen, NHLon jo isompi tavoite.Pekka ei viihdykkään tietokoneen parissa, liikunta on tärkeämpää.Joskus se voittaa jopa koulunkäynnin, niin mitäpä tässä on sanomista.No, montako maalia tuli tehtyä voittiko teidän joukkue,hyvä ,hyvä.

Ennen vanhaan

Kulkukauppias nimeltään Takki ajeli kyliä polkupyörällään. Tarakassa oli kaikenlaista tykötarvetta:,nappia nauhaa, lankaa ym.Poikkesi taloon ja alkoi esitellä reppunsa sisältöä.Tässä olisi emännälle hyvää essukangasta ja alkoi vastausta odottamatta leikata sopivaa palaa.Tähän kun pistää vielä sopivat nauhat ja napit napinläpiin niin eipä mekko sotkeudu. Hyvä ajatushan se oli ja rahaa liikeni sen verran että yksi essukangas saatiin.Ja ihme kyllä se oli niin hyvä ostos että valmiiksi kun ompeli niin eipä ruoka roiskunut vaatteille.Essusta tulikin sitten suojavaate, koululaisillekkin niitä ommeltiin ja eipä ne takin alta paljon näkyneetkään.Koulukuvissakin on sama essu päällä joka luokalla.

Kuutamolla

Nainen kävelee mökkitietä,pois kaupungin jalkakäytäviltä.On jo myöhäinen ja pimeäkin kohta,tie vie järvenrantaan. Muutamassa mökissä näkyy valot ikkunassa ja oma mökki nököttää paikallaan sekin.Illan tummetessa kuu näkyykin jo, tuttu mutta ei outo kuunsilta heijastuu järven pintaan.Aamun sarastaessa se häviää ja tilalle nousee aamuaurinko. Hiljaisuuden rikko vain kuikan ääni sen sukeltaessa veden alle.Pari joutsenta uiskentelee sulassa sovussa aamun hiljaisuudessa.Nainen istahtaa laiturin reunalle, riisuu vaatteet ja pulahtaa järveen, sulautuu veden lempeään syliin.Nousee aikanaan ylös ja heittäytyy laiturille, antaa auringon kuivata vesipisarat iholtaan.Ilman rikkoo vain tuulen lempeä suhina ja nainen nukahtaa raukeaan uneen.

Ensirakkaus

Lamppu jätti lopun huoneesta hyvin hämäräksi,mutta silti kaikki mitä Marja näki, painui hänen mieleensä loppuiäksi. Hän oli ryhtynyt sellaiseen mitä ei voisi koskaan unohtaa.Hän oli tullut kahdestaan lähes tuntemattoman miehen kanssa tämän huoneeseen.Huone oli hyvin pieni, sen lattialla oli kodikas räsymatto ja ikkunan lähellä kulunut nojatuoli. No, mitä sanot, ei mikään lukaali, otetaan takki pois, anna minun auttaa.Kyllä minä itsekkin, ujosteli Maria. Syleily muuttui yhä kiihkeämmäksi,Hansin kädet hyväilivät silkkistä alusasua. Marja ei sanonut mitään, ei voinutkaan. Kuule ,nyt minun täytyy lähteä heti kotiin,hän pongahti sängyltä , vaikka olisi jäänyt siihen loppuiäkseen.